Vielä joku päivä voin ehkä onnistua...

Mua pelottaa... Olin tänään tutustumassa yhteen starttiryhmään. Se oli kuulemma se matalimmankynnyksen paikka mihin voin mennä. Mutta en mä pysty siihenkään... Kun siellä pitää syödä joka päivä, neljä kertaa viikossa lämminruoka ruokalassa. Ja kerran viikossa on myös joku kokkailupäivä. Mä en vaan pysty siihen enää, en vaan pysty. Oksennan jopa salaatista, en kestä sitäkään enää. En voinut sanoa terapeutille edes tästä, vaikka se oli mukana tustustumassa. En mä pysty puhua. Aina, kun ajattelen, että voin syödä jonkun ruuan tai herkun niin oksennan sen aina tai vajoan ahmimiseen. Yritin syödä irtokarkkeja niin oli pakko oksentaa. Mä pelkään niitä ja ruokaa. Aamulla oli pakko syödä vähän siitä puurosta, kun olin yön siellä sairaalassa. Söin muutaman lusikallisen ja mua ahdisti suunnattomasti. Pelkäsin, että jos en syö mitään niin en pääse lähtemään kotiin. Ne vaaleat leivät jätin koskematta. En vaan pysty sellaista syödä, en ikinä enää. Paitsi ahminta-oksentamis-kierteessä. 

Olo on jotenkin niin turvonnut ja ällöttävä. Ostin ihanat housut sunnuntaina hennesistä, jotka ei ahdista päällä niin paljoa. Ne valehtelee jalat hiukan ohuemmiksi. Mutta siltikään en näytä hyvältä niissä. Mussa on silti liikaa. Tänään on vaan ollut hirveä nälkä päivä, johtui varmaan siitä lievästä yliannostuksesta. Joten tänään söin vähän enemmän niitä mun "ruokia". Toivon, että huomenna olisi jälleen helpompaa. Ainakaan ei tarvi aloittaa aamua puurolla! Huh! 

Olo on hiukan kevyempi. Kävin yhdessä ionikylvyssä, joka puhdistaa kehosta kuona-aineita ja muita myrkkyjä. Tuntuu jotenkin vähän paremmalta tai ehkä vaan luulen niin. Ainut mikä jäi huolettamaan oli hyvinvointimittaus mikä samalla tehtiin. Se näytti vähän päälle 11 ja 100 on täydet (jos on ihan huippu terve). Mun arvot oli laskeneet päälle 33 tuohon 11... Tiedostan, että mun keho on ihan sekaisin. Ehkä mun tunne lähestyvästä kuolemasta ei olekkaan väärä. Jos mua ei ole enää pian... 

No ehkä jaksan hymyillä ja laihduttaa jälleen huomenna... Kun on taas uusi päivä ja uudet mahdollisuudet pilata sekin. Tai jos edes kerran voisin onnistua, toivon niin...