Arvokasta tuskaa.

53.0

Ahdistaa, mä syön ja oksennan. Syön myöhemmin uudestaan ja oksennan taas. Onneksi mun ei tarvi mennä nyt pitkään aikaan kauppaan. Yritän nyt välttää sitä. Heitän kaikki houkuttelevat ruuat kaapista roskiin. En halua enää syödä liikaa, enkä ainakaan ahmia... En jaksa enää oksentaa. 

Mua huippaa, kun nousen seisomaan. Kävelen horjuen ja mun katse sumenee. En muistanut, että tää tunne oli näin kaunis... Rakastan tyhjyyden tunnetta sisälläni ja vihaan ruuan täyttämää mahaa. En tykkää syömisestä, vaikka joskus ajattelenkin liikaa ruokaa. Tykkään leipoa ja viedä leipomukset aina perheelle syötäväksi. Ruokaakin on ihan kiva joskus tehdä jos sitä ei tarvi syödä itse. 

Mulla on tyhjä olo, en tunne mitään. Odotan vaan, että laihdun tarpeeksi. Tänään en ollut tarpeeksi vahva, mutta huomenna lupaan olla taas. Nälkä helpottaa, kun se jatkuu tarpeeksi kauan. Sitä oppii jälleen sietämään. Kaikki tuska on sen arvoista, kunhan vaan mä laihdun...