Hauras mieli tahtoo hauraan kehon.

Oon nyt aloittanut syömisten vähentämisen. Pieni askel kerrallaan aion edetä. Sain ostettua kaksi "laihdutusvalmistetta" Life-kaupasta. Loput tulee sitten postissa. Vielä haluaisin sen laihdutukseen tarkoitetun proteiinijauheen. Pitää etsiä sitä vielä huomenna. Makuina mansikka, vanilja tai suklaa. En osaa päättää vieläkään minkä ostaisin. No suklaa on aikalailla ei! Ahmimishimot on olleet tänään pienemmät kuin moniin päiviin. Kiitos sen toisen valmisteen. En sortunut mihinkään herkkuun tänään! Kahdella proteiinipatukalla, proteiinijuomalla ja salaatilla on tänään menty. Vielä illalla otan jonkun protskujuoman jääkaapista. Tälläinen proteiinidietti mulla näköjään meni päälle. Hiilarit pelottaa kyllä taas ihan liikaa ja suuret rasvamäärät ruuissa.

Mua ahdistaa niin tämä miltä mä näytän. Mua ällöttää mun mahan ylimääräinen iho. Mun on vaikea nukkua, kun mun keho ahdistaa niin paljon. Haluaisin aloittaa siellä salilla, mutta jotenkin on vähän epävarma olo sen suhteen. Mua ahdistaa mennä sinne tämän näköisenä... Pelkään, että muut tuijottaa mua. Silti haluaisin aloittaa siellä taas. Rakastin niitä tunteja, itseni rääkkäämistä ja tavoitteiden ylittämistä. Korsetti-tunnit oli mun lemppareita, ehdottomasti. Ehkä menen huomenna kysymään sieltä, jos uskallan.

Mä oon ajatellut paljon kuolemaa. Pyörin itsetuhossa, niissä ajatuksissa. Vajoan päivän mittaan vähän väliä niihin. Otan opamoxin ja yritän vaan taistella sitä pahaa vastaan. Muhun sattuu ihan liikaa. Tuntuu ettei mulla ole syytä elää, silti vaan roikun täällä. Yritän etsiä syitä. Nyt yritän taas laihduttaa, saada syyn elää. Mun on pakko onnistua nyt. Ja onnistun, kun saan kaikki ne valmisteet. Sitten en ehkä tunne enää edes nälkää tai tarvetta syödä. Ainakin toivon niin yli kaiken. Mä vaan vihaan ruokaa, vihaan lihomista. Silti mä syön, koska olen niin surkea ja epäonnistunut... Vielä. Mutta ehkä en enää kauaa. Mä voitan vielä sen, mun pahimman painajaisen...
Ruuan. Syömisen...