Surusilmin mä tuijotan peiliin.

Mä kuljen täällä vaan, enkä tunne mitään... Tunnen vain miten oksettava mä olen, lihonut ja hirvitys. Peitän kaiken hymyn taakse, kun ystävä tulee kaupungilla sattumalta vastaan. Nauran ja selitän. "Ostan proteiinipatukan, jos en jaksa tehdä tänään ruokaa." No eihän se ole jaksamisesta kiinni, sillä mä en vaan HA-LU-A! En halua syödä mitään ruokaa, en varsinkaan mitään lämmintäruokaa. En mitään hiilariruokia, en MI-TÄÄN! Sain viestin tänään illalla, että mun paketti on tullut postiin. Pitäisi hakea se huomenna, sillä tuonne myrskyyn en lähde enää. Sitten alkaa kunnon kuuri, sitten mä pudotan nää kilot. Kaiken sen hirvittävän ylimääräisen... En ole saanut tästä vielä kunnon otetta, mutta kyllä mä vielä pääsen tähän mukaan täysillä. Se vie vaan aikaa. Painoakin pitäisi alkaa taas tarkkailemaan. Enhän mä muuten tiedä mistään mitään. Mutta mua pelottaa tietää, mutta mun pitäisi tietää. Ällöttäisin silloin itseäni vielä enemmän. Mutta saisin paremman motivaation. Kai mun on pakko pian, joku päivä. Tämä blogikin on vähän jotenkin vielä keskeneräinen ja pitäisi sitäkin "kunnostaa", joku päivä.

En saa mitään tehtyä. Ajatuksia, ideoita, suunnitelmia. Luovutan liian helposti ja vajoan masennuskuoppaani. Olen epävarma itsestäni ja tunteista. Mitä tahdon oikeasti. Olen tuhlannut rahaa turhuuksiin, en edes muista mihin. Tuhlasin yli 100 euroa niihin "laihdutusvalmisteisiin". Siis oikeasti YLI satasen! Siis oikeasti voiko näin hullu olla, näin epätoivoinen? Näköjään voi... Mua ahdisti vaan ihan liikaa, en kestänyt tätä itseäni enää. Haluan vaan kuihtua olemattomiin, ehkä kokonaan pois. Sillä mua ei tarvita enää täällä. Mä olen turha ja tarpeeton. Mua ei halua kukaan, ei kukaan tahdo oikeasti, että jään. Ne vaan valehtelee, jos sanoo niin. Ne tahtoo, että mä vaan kärsisin.

Mulla ei ole enää muuta kuin tää syömispelleily. Kaikki muu alkaa vähitellen taas haalistua. Mä vajoan vaan tähän. Tää on mun tarkoitus, tulla hauraaksi ja kadota pois. Mä kestän sen, ettei elämä halua minua. Että se haluaa vaan mut pois. Mä voin mennä... Mä voin mennä, jos sä tahdot niin.