Mä en tarvi itseäni.

Sydän lyö hitaammin, rannepulssi katoaa... Silmissä sumenee, kun nousen ylös. Joka aamu meinaan kaatua lattialle. Jalat ei jaksa kantaa. Mieli sumenee... Mä olen taas varmaan syönyt liikaa laksoja. Mun kehoon ei jää mitään, kun syön. Se tulee heti pois. Mikä on tosi hyvä... Onko? No on... En jaksa nousta sohvalta, mikä ei ole hyvä. Koska mä en pysty liikkua, enkä kuluttaa mitään. En saa maata vaan kotona, mun on pakko päästä liikkeelle! Tänään se on jotenkin erityisen vaikeaa sillä pelkkä seisominenkin on tuskaa. Enkä jaksa olla kauaa pystyssä... Joka paikkaa särkee, päässä heittää. Kipu on hyvästä, on se... Oksettaa... Pelkään, että pyörryn. Ei näin lihava voi pyörtyä... Miksi mun keho ei muka kestä? Tälläinen lihava keho...

Mä haluan vaan kuihtua pois. Ei kukaan tarvi mua elämään. Mä olen turha ja tuon vain huolta. Tahdon olla yksin ja unohtua. Tahdon kuihduttaa itseni unholaan. Tahdon olla joku muu, en tällainen... En mä tarvi itseäni, enkä mä tarvi enää edes elämää...