Nukun kauan, ihan liian kauan. Avaan silmäni ja tuijotan mun kättä. Ahdistun... En ymmärrä. Mä katson sitä ihmeissäni ja yritän muistaa miksi se on täynnä viiltoja. Viilsinkö mä tosiaan eilen? Mä en meinaa muistaa, vaikka kysyn tuota kysymystä itseltäni monta kertaa. Mä oon ihan sumussa. Kaverit ovat laittaneet mulle viestejä. Vastaan mitä sattuu. Kaveri kysyy, niin nähdäänkö kaupungissa? En edes muistanut, että mun piti mennä tänään. Syömään?! Ahdistavaa, mutta mä jo lupasin. On pakko. Mä oon jo muutenkin niin epäonnistunut ja kuolemanrajoilla niin en jaksa välittää juuri nyt hirveästi. Silti ajattelin skipata "aamupalan" ennen sitä. Mulla on niin sekava olo. Katson peiliin, mutta sieltä ei katso kukaan takaisin. En ole olemassa oikeasti...
Mua ahdistaa välillä tosi paljon mun keho, mutta välillä kaikki on vaan sumua. En tunne mun jalkoja, kun kävelen. Eikä lääkäri osannut sanoa mitään tähän, hän ei osannut auttaa. Kukaan ei osaa, mä oon yksin. Tuijotan kuolemaa silmiin ja huudan:
"Tule vaan, tule nyt, vie mut pois!"
Kyllä mä rukoilen, että saisin vain kuolla.
Mulla on niin paha olo.
Kukaan ei vaan enää usko mua.
Ne kaikki haluaa vaan, että mä kuolen.
En mä usko, että ne haluaa sun kuolevan. Ei kukaan sellaista halua. Mä niin toivon että sun olo vähän helpottaisi :(
VastaaPoistaTuntuu vaan, että kaikki haluaa nyt vaan niin... Että menen pois. Tuntuu, että ne oikeen huutaa vaikka ei huutais.
PoistaJoo kaikki on tosi sekavaa nyt... Meneen niin "huonosti" etten kestä tätä elämää...
Mutta kiitos, mäkin oon yrittänyt sitä toivoa..
Ainoo joka voi korjaa tilanteen oot sinä todennäkösesti.. Yritä vielä tsemppaa.. Vaikken sua tunne ollenkaan, niin en halua että sä kuolet
VastaaPoistaNo mihinkä mä tai kukaan tarvii terapiaa tai lääkäriä, jos asia on nii että ite voi korjata yksin kaiken.. Mä olisin jo ajat sitten auttanut itteeni, jos tietäisin mikä mua aittaisi, mutta en vaan tiedä...
PoistaSiksi oon neuvoa hakenut, tukea ja helpotusta mutta en saa mitään noista. Vissiin turhaan käyn sitten, jos mun itse kaikki pitäisi tietää..
Njaa... Ehkä se sitten niin on..
Lepää, lepää, lepää..
VastaaPoistaSun keho ja mieli on nyt kovin väsyneitä ja väsyneenä ajatukset muuttuu kovin mustaksi. Anna itselles lupa levätä, unohda kaikki muu, heittäydy rappiolle ja hae kirjastosta kivoja kirjoja, lue jos jaksat. Pian kaikki selkiytyy, kun et pakota itseäs mihinkään mikä sua väsyttää.
Meidän maailma on kuitenkin pelkkä ihmisaistimusten luoma illuusio, joten yhtälailla voidaan lyödä leikiksi sillä. Pysähtyä ja hengittää syvään.
Sä olet heijastus koko universumia, aina kun sä näät kauniin tahtitaivaan tai tunnet lämpimän tuulen, sä näät ja tunnet itsesi. How cool is that!
Sun olemassaolo on ainoa asia, joa merkitsee. Ei yhteiskunnan luomat velvollisuudet, vaan se, että sä saat hengittää vapaasti ja tuntea olevas elossa.
Kaikki järjestyy. Universumi pitää huolta kauniista atomiluomuksistaan.
Elämä kantaa... välillä se kantaa oikein roppakaupalla paskaa niskaan, mutta sillä kaikella on jokin merkitys. Se selviää sulle, kun lakkaat yrittämästä.
Sun ei tarvi yrittää mitään. Sä oot kaiken kunigatar. Sä oot universumi.
Jos saan suositella kirjallisuutta, niin Eckhart Tolle- Läsnäolon voima, oli mulle aka kirja, joka selkeiten avasi tätä filosofiaa. En muista siitä ajasta mitään, kun kirjan luin, mutta jostain syystä mä selvisin siitä ja olen nyt tässä, paljon vahvempana.
Toinen tosi viisas, vhähän gurumpi tyyppi on Deepak Chopra.
Tää on jotenki tosi hassua että tuli laitettua näin pitkä juttu, mutta jokin kertoi mulle tehdä niin. Sä ansaitset sen. Ottasin vaikka luodin sun puolesta, niinku kovin moni muukin <3
Niin uskomattoman upea kommentti, että mun on pakko ihan sanoa sulle: tää sai mut ajattelemaan ja se on hyvä asia <3
PoistaMä en tahdo uskoa, että ihminen on kasa atomeja. Mun mielestä se on julma ajatus. Itse en ajattele tieteellisesti vaan tunteella. Uskon mielummin ihmeisiin ja merkkeihin, jotka johdattaa mua eteenpäin.
PoistaSäkin olet ihme! <3
Poista