Tiistai on tie parempaan.

Tiistai on tie parempaan, eikö se voisikin olla? Mä en nimittäin jaksa tätä enää yhtään... Mulla on ollut pitkä bulimiakausi, oon vaan ahminut ja oksentanut. Aina ajattelen, että uusi päivä tulee ja tää bulimiakierre loppuu, mutta se uusi päivä ei ole tullut vaikka olen joskus saanut jopa päivän hengähtää oksentamatta. Sh tai joku härö on mukana, mutta ei aina pinnalla. Se kulkee aaltoillen, ne ajatukset syömisistä. Kuljen kuin vuoristorataa, enkä saa kiinni siitä mitä oikeasti ajattelisin tai mitä haluaisin. Laihuutta vai normaalia syömistä?
En ainakaan tätä bulimiaa! 

Olen pysynyt sopimuksessa etten ole ostanut säästöön lisää ruokaa, pelkkää juotavaa. Ruokaa olen ostanut ahmittavaksi ja roskiin viskattavaksi. Mutta en muuten. Jääkaappi aamottaa jo kaunista tyhjyyttään. Siellä on "enää" yksi banaani, kaksi mandariinia, kaksi päärynää ja neljä omenaa. Pakastimessa on vähän marjoja... Muuten siellä on vaan kinkkua kissoille ja kaikenlaista juomista. 

Nyt mun on vaan päätettävä, että tiistai on todella tie parempaan... Siihen etten enää ahmisi ja oksentaisi. Olen niin väsynyt siihen pelleilyyn, mutta olen myös niin huono kestämään nälkää nykyisin. Peilistä mua tuijottaa lihonneet ääriviivat. En saa edes nukuttua, kun keho ahdistaa mun maatessa sängyllä. Suihkussa käyminenkin ällöttää taas ihan liikaa. 

Huomenna mä en ahmi, ylihuomenna en ahmi, enkä yliylihuomenna... En enää... Sillä minusta näkee jo, että olen lihonut. 
Nyt on jo korkea aika sanoa "Stop!"