Enkä mä oo kukaan ilman sua.

 

Ihmisten katseet ahdistaa. Kävelin 12 kilometria katsomatta ketään silmiin kollareissa ja isossa t-paidassa. Ajattelin vaan miten lihavalta näytän. Olisin vaan halunnut kadota näkyvistä. Mulla on ollut hirveä olo. Itken vaan kokoajan, muhun sattuu jokainen asia niin paljon. Mä oon niin loppu tähän elämiseen taas. 

Olo on tyhjä. Ajattelen huomista ja kaloreita, että täytyy syödä vähemmän kuin tänään. Tämä on hullua, mä tiedän sen. Mutta mä en voi muuta kuin laihduttaa. Mä oon niin hirveä, enkä kelpaa kellekkään enää. En jaksa enää itkeä, kun katson peiliin. Haluan vaan jotain tarkoitusta mun elämään. Edes tämän. Haluan tuntea, olla olemassa. Olla hyvä, kaunis ja arvokas. Olla edes jotain. 

Tuntuu vielä hieman pahalta, kun valuin tähän maailmaan takaisin. Mutta se alkaa jo vähän helpottaa. Pian saan sen ilon ja onnistumisen kokemukset. Kaikki mun tavoitteet ja unelmat. Vielä tämä on sumussa kulkemista. Mutta pian asiat selkeytyy ja minä löydän jälleen polkuni täältä. 

Päivän kalorit... Laskin myös maitokahvin (4 kupillista)

Huomenna täytyy olla parempi. Syödä vähemmän. Alittaa 500...