Sisinpäni kylmyys.

Minun on kylmä. Tärisen vaikka olen syönytkin. Nenänpää on jäässä. Sormet kohmeiset ja aivotkaan eivät toimi kunnolla. Tätähän minä halusin. Lasken kaikki kalorit. Eilen 383 kaloria. Tuntuu, että silti olen surkea. Silti paino oli noin paljon aamulla. Mä pelkään etten laihdu, vaikka yritän syödä mahdollisimman vähän. En tiedä mihin kuljen. Jokainen askel tuntuu turhalta. Näin viimeyönä unta, että vanhemmat yritti pakottaa mua syömään ja mä taistelin vastaan. Alan taas nähdä syömishäiriöunia. Eilen äiti kysyi mitä ruokaa söin sinä päivänä ja mä valehtelin, että olin syönyt lasagnea, vaikka en ollut syönytkään. Taas tämä alkaa, valehtelu. En tunne itseäni, en ole tuntenut pitkään aikaan enää. Olen loppu, haluan vaan rangaista itseäni. Kaikki muutkin haluaa vaan satuttaa. Piirrän joka päivä käteen numeroita kaikesta mitä syön. Kaikki on niin kaavamaista taas. Tänään olen syönyt sokerittoman proteinirahkan ja proteinipatukan. Kai mä syön tänään vielä jotain... Tuntuu vaan, että olen surkea. Aina olen vaan surkea.

Tahdon kadota, kuihtua pois... En jaksa olla täälläkään. 

Eilisen päivän kalorit...