Maailma on paha, enkä voi edes itkeä.

Mä palasin tänne taas... Vaikka ajattelin jo etten jaksakkaan välittää laihduttamisesta. Taustalla kokoajan kuitenkin elin tässä maailmassa ja pohdin mitä voin syödä ja katsoin peiliin itkien. Mutta tänään heräsin taas... Tajusin miten olen taas lihonut. Musta on tullut läski, menkat yrittää tehdä tuloaan. Mä en halua niitä, se on mulle kuin ääni päässä joka hokee miten läski mä oon. Se sanoo, että ei ole laiha jos on menkat. Se hokee, että silloin on läski. Läski, läski, läski. Ahdistuneena menin ja tilasin netistä ison kasan "laihdutusvalmisteita", mua ei kiinnostanut vaikka ne maksoi lähemmäs sata euroa. En edes saanut vielä kaikkia mitä hakusin vaan joudun huomenna hakea vielä kolme juttua Life-kaupasta. 

Mulla on niin ällöttävä olo, niin likainen. Tajuan, että mun kehossa on rasvaa, mä tunnen että on. Leikon saksilla siitä paloja irti. Rasva pakkautuu mun ihon alle ja haluan sen pois. Peilistä katsoo lihava ja väsynyt tyttö. Itsevihan täyttämä, niin kyllästynyt itseensä ja elämään. Asunto on sotkuinen, enkä jaksa siivota. Haluan vaan pois täältä. Laksoja purkista ja toisesta paketista opamoxeja. Mä vaan yritän kestää tän kaiken. Selvitä, vaikka en haluakkaan sitä. Tai ainakin haluan ihan liian vähän. Enemmän mä tahtoisin vaan laihtua. Ja kun saan nuo "laihdutusvalmisteet" käyttöön niin mun on pakko taas päästä jaloilleni. Unohtaa se ruoka ja nähdä pienin luku vaa'alla kuin koskaan aiemmin. Nyt en tahdo edes vielä sitä tietää... 

Aloin myös taas miettiä sitä kuntosalia ja haaveilla miinuskaloreista. Voisin aloittaa taas siellä samalla salilla missä olin viime kesänä. Tykkäsin siitä, vaikka tein sitä vaan laihtumisen takia. Ja olin siellä parhaimpina viikkoina joka päivä. 

Onneksi mä nyt heräsin ja tajusin taas, etten mä halua lihoa. En halua tätä enää! Vaan mä haluan laihtua. 
Haluan laihuuden...