Pelkään tulevaa, että se mut omakseen saa.

Pelkään kokoajan. Lasken kaloreita ja suunnittelen mitä voin syödä ja mitä en voi. Syön vaan liikaa... Haluan pois, voisin kadota, kun perheenikin on nyt poissa kotoa... Ei minua kaivattaisi. Olisi niin helppoa lähteä nyt. Ketään ei kyselisi mun perään. Silti roikun tässä elämässä, vailla mitään järkeä. Tänään kertyi 456 kaloria. Häpeän itseäni. Lainasin veljen paitoja, että voin pukeutua niihin. En tiedä mitä teen, tämäkin on niin epämääräistä. Pyörin kalorilaskurissa, ennen kuin syön mitään. Otan laksat joka ilta. Otan rasvanpolttokapselit. Tuntuu silti, että olen surkea. Mä en jaksaisi elää enempää. Vihaan itseäni ja häpeän. Eilen yritin buustata, mutta oksensin ja sitten en tullut kuitenkaan syöneeksi paljoa enempää. Ahmiminen ja oksentaminen houkuttaisi taas. Mä oon niin tyhmä... Katson ihmisiä kadulla, niitä ihanan laihoja. Ja mä vaan mietin miksi olin niin idiootti, kun söin ja lihoin. Nytkin syön ihan liikaa kokoajan. Pitäisi syödä puolet vähemmän ainakin. Mutta heti alkaa sumentua silmissä jos syön yhtään vähempää. Ärsyttävää... Mä en osaa enää. 

Miksi mä olen täällä vieläkin ja elän
Yritän taistella läpi tämän elämän
Vaikka siitä ei ole ollut hyötyä
Eikä tuska häviä ikinä
Sattuu entistä enemmän
Minä sain jo kivusta ystävän
Olen hajalla
Pieniä teräviä paloja
Vaikka tahtoisin olla jotain muuta
Jotain kaunista ja haurasta
Tahdon kadota