Silmät valehtelee, kun vaaka puhuu totuuden.

Miksi mä en näe itseäni? Miksi mä tuijotan vaa'an suurenevaa lukua. Se suurenee, vaikka en syö liikaa. Ei tämän pitäisi olla liikaa? Kuitenkin se on, jos lihon vaan! Kehosta lähtee kuitenkin ylimääräistä, mutta miksei se näy vaa'alla ollenkaan? Mua ahdistaa se lukema... Onko vaaka rikki, ei se voi olla. Mä teen vaan jotain väärin, mä syön vaan liikaa... Minä, minussa se vika aina on kuitenkin. Ei edes tämä kuva minusta avaa mun silmiä. Lähellä normaalipainoa? 

Joudun todeta, että oon lihava... Vaaka ei anna armoa. Se on oikeassa, peilit vääristää ja valokuvat. Silmätkin usein valehtelee. Mutta vaaka puhuu totta, se ei valehtele koskaan. Se kertoo, että painan liikaa. Ihan liikaa. Että mun ei pidä lopettaa, koska tämä ei riitä. Vaan pitää saada numero alemmas, paljon alemmas... 

Vihaan... Itseäni liikaa...