En tahdo enää oikeaa ruokaa.

Mä päätin eilisen bulimiapartyjen jälkeen etten enää aio syödä mitään ruokaa. Ajatus ahmimisesta lähti yhdestä salaattiannoksesta, jonka söin ravintolassa. Olin syönyt mielestäni liikaa ja oli pakko saada ahmia ja oksentaa, että kestäisin sen ahdistuksen. Aion siirtää ruokavalion lähes kokonaan nestemäiseen muotoon. Sallin itselleni proteinipatukat ja jos on pakko saada herkkuja nii saan ostaa vähän mun lempipähkinöitä. Kaiken muun mä kiellän, sillä mun on pakko. En halua enää ahmia, enkä kokea sitä ahdistusta ruuasta. Haluan olla vapaa ja laiha. 

Pian pitäisi mennä terapiaan. Ei mulla ole edes asiaa. Kaikki on tosi hyvin, vaikka ei ole. Liian hyvin, vaikka ihan paskasti. En mä tiedä miten ne on. Peilikuva huutaa miten lihava oon. Se kuiskaa, että on laihduttava. Eilen painoin 53.2 kiloa... Kauheasti, vihaan itseäni. Noin 13 kiloa matkaa tavoitteeseen. Enkä jaksa välittää vaikka tuo matka veisi mun hengen... Ei sillä ole merkitystä. Ainut merkitys on sillä, että minusta tulee laiha. Niin hyvin hauras ja kaunis...