10.11.15

Mikään ei ole totta, ei mitään voi uskoa.

Peilistä näkyy lihava kuva, ihan läski. Sitten sieltä näkyy suhteellisen normaali keho sellainen ihan hyvä. Sitten näkyy taas läskikeho... Normaali, läski, ihan hyvä, hiton läski, hyvä, ihan vitun läski keho... Enkä lopulta tiedä taaskaan mitä uskoa... Mutta kun mä katson alaspäin mun mahaa mä näen läskiä, oikeasti ylimääräistä. Pelkään, että pian en näe enää edes mun varpaita, kun mun maha vaan kasvaa kasvamistaan. En mä ole raskaana, ei sen saisi kasvaa näin! Sivelen mahaa ja tuntuu, että kuolen. Liikaa mistä saa kiinni, ihan liian paljon ylimääräistä on minussa taas. 

En kestä enää... Onneksi tänään en ahminut, enkä syönytkään kovin paljoa. Silti mua ahdisti mun keho niin etten pystynyt olla saunassa yli viittä minuuttia pidempään. Mun on vaikeaa nukahtaa, kun mun maha tuntuu olevan tiellä vaikka miten olisin. En tiedä olenko mä vaan vainoharhainen, mutta se tuntuu kuitenkin niin todelliselta... En meinaa kestää sitä. Mä en ymmärrä kuinka mä lihon niin nopeasti aina... Mä en oikeasti voi syödä normaalisti enää koskaan, kun siitä tulee vaan läskiä mun kehoon... 

Mä en jaksa... Haluisin vaan olla normaali, mutta mä en vaan osaa. Haluaisin tietää oonko mä oikeesti lihava vai ihan hyvä... En kestä, kun mä olen molempia. Ja kun nuo yhdistää niin tulee "ihan hyvä lihava", mikä ei todellakaan kuulosta hyvältä! Mä en tiedä mitä enää teen... 

4 kommenttia:

  1. Musta tuntuu ihan samalta. On kymmenen erilaista peilikuvaa - vähintään - ja näen aina erin. Läski, normaalipianoinen, liian laiha, kauniin laiha, rumalla tavalla normaalipainoinen, sairas, terve... Kaikki sanoo ettei pitäisi uskoa silmiään kun ne valehtelee, mutta se on vaan niin vaikeaa. Se että silmiinsä sentään voi luottaa on niin selkärangassa, kun ei ikinä ennen ole tullut vastaan tilannetta jossa niitä pitäisi epäillä. Siksi on niin vaikea uskoa etten mä muka olis lihava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisinpä joskus edes laihan, mutta nään normaalipainosen tai hiton lihavan. Joskus normaali kelpaa, joskus sekään ei kelpaa. Ja joku tulee sanomaan että oon muka liian laiha... Haluaisin sillon vaan huutaa täysiä etten tosiaan ole mikään laiha tai että lopeta se valehtelu! Olin joskus laiha, nyt oon laihanhyvävitsi... En usko mitään. En itseäni enkä muita. Annan mielen vaan päättää joka hetki kuljenko tänään kollareissa vai farkuissa... Silti se on jotenkin niin uuvuttavaa.

      Poista
  2. ähh mulla sama juttu ;;; en koskaan nää kyl laihaa, ihan ok tai liian lihava, turhauttavaa.

    VastaaPoista
  3. ähh mulla sama juttu ;;; en koskaan nää kyl laihaa, ihan ok tai liian lihava, turhauttavaa.

    VastaaPoista